Suomen korkeakoulujärjestelmä muodostuu kahdesta rinnakkaisesta sektorista: ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Yliopistoille on ominaista tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus. Ammattikorkeakoulut suuntautuvat työelämään ja perustavat toimintansa sen asettamiin korkean ammattitaidon vaatimuksiin.

Korkea koulutustaso on yksi Suomen kansallisen strategian kulmakiviä. Korkea-asteen koulutuksen kapasiteetti on saavuttanut asetetun tavoitteen, kun opiskelupaikka voidaan tarjota kahdelle kolmasosalle ikäluokasta. Korkeakoulutus on suosittua ja hakijoiden määrä on jatkuvasti moninkertainen aloituspaikkoihin verrattuna. Kilpailu paikoista johtuu suurelta osin siitä, että perinteisesti korkeakouluopintoihin valmentava lukio on laajentunut ja korkeakoulukelpoisuus on ulotettu koskemaan myös ammatillisen perustutkinnon suorittaneita. Kaikilla aloilla joudutaan karsimaan pyrkijöitä. Opiskelupaikkojen käytön tehostamiseksi lukuvuoden 1999 - 2000 opiskelijavalinnoista alkaen otetaan käyttöön yhden opiskelupaikan periaate, jonka mukaan opiskelija voi vastaanottaa samana lukuvuonna vain yhden opiskelupaikan joko ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa.