Erityisillä lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksilla tarkoitetaan sellaisia vaikeuksia lukemaan ja/tai kirjoittamaan oppimisessa, joita esiintyy tavanomaiseen kouluopetukseen osallistumisesta ja suhteellisen hyvästä yleisestä älyllisestä kehityksestä huolimatta. Lukeminen on hidasta ja virheitä syntyy helposti. Opinnot tuntuvat työläiltä, jos niihin liittyy paljon luettavaa.
 
Paitsi varsinainen oikeinkirjoitus, myös kirjoitelmien laatiminen on monille vaikeaa. Lukivaikeuksia omaavan on yleensä vaikea erottaa kuulonvaraisesti samankaltaisia äänteitä (t-d, p-b yms.), lyhyitä ja pitkiä vokaaleja (esim. aa, ee) tai kaksoiskonsonantteja (esim. kk, pp). Lukivaikeudessa ei ole kuitenkaan kyse ymmärtämisen vaikeudesta.

Lukivaikeus ilmenee usein suvuittain. Lukivaikeuksien taustalla olevia geneettisiä, rakenteellisia ja toiminnallisia tekijöitä tutkitaan laajasti. Uusin tutkimus näyttää tukevan käsitystä ilmiön perinnöllisyydestä. 

Lukivaikeus ilmenee harvoin pelkkänä lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutena. Yleensä vaikeuksia ilmenee vielä enemmän kielten opiskelussa. Lukivaikeuteen liittyy erittäin usein vaikeuksia tarkkaavuuden ylläpitämisessä, matematiikassa ja motoriikassa sekä lyhytaikaisen eli nk. työmuistin  kapeutta. Usein myös ajan hahmottaminen ja tarkat aikataulut tuottavat hankaluuksia.

Tukea lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuteen