Jossakin vaiheessa olet sitten alkanut kirjoittamaan. Mikä sai sinut kirjoittamaan?

Joo, se oli ihan sattuma, että mä aloin sitä tekemään. Se oli aika semmonen, yleensä, mä en tiedä, mä oon sosiaalisesti varmaan lahjakas ja muistan asioita.

Se on aika nolo juttu, mä rupesin yhdelle naiselle kirjoittamaan runoja. Sitten mä rupesin tekemään lauluja tästä ja menin kurssille. Sen jälkeen on ollu vaan onnistuneita kokemuksia. Sitten mä tein tämmöisen kirjan ja senkin mä kirjotin vaan yhdellä kertaa läpi, että en mä jaksa niitä kauaa kirjoittaa.

Sitten kun tää lähti tää kirjotushomma sujumaan, niin mä aloin opiskeleen muutakin. Kävin kaikkee kielikursseja ja tällästä. Sitten vähän aikaa kävin iltalukiooki. Ei siellä oikestaan huonosti menny, että en mä seiskaa huonompaa numeroo saanu mistään. Sillon sitten vanhempana huomas sen että jos jotain asiaa ei ymmärtäny, niin sitä kehtas kysyäkin. Mutta sillon kun oli koulussa, niin sitä ajatteli vaan, että mä oon tyhmä ja mä en tajua tätä. Mutta nyt vaan osaa suhtautua niihin oikealla tavalla.

Vaikka mä tiedän kavereita, jotka on päässy yliopistoon. Niin niillä ei kumminkaan oo mitään ammattiarvoa loppupeleissä. Kun ne jää työttömäksi tai jotakin, niin masentuu. Sellasesta ei pidä masentua kenenkään, jos saa lopputilin tai joutuu työttömäksi. Sehän on vaan ehkä uus alku ja voi ruveta tekeen jotain hauskempaa. Eikä kannata juosta kaiken turhan perässä elämässä. Kannattaa säilyttää huumorintaju ja, eikä antaa kenenkään typeryksen talloa itseensä. Täytyy pitää puolensa. Mä en sitä osannu tehdä, kun olin nuori.