Kuuntele Timon haastattelu!

Mikä on nimesi?
- Nimeni on Timo Seppälä ja asun Pirkkalassa. Käyn töissä Kehitys- vammaisten Tukiliitossa. Olen Tukiliiton ja Me Itse ry:n toimisto- työntekijä. Olen ollut täällä töissä jo kuusi vuotta.

Synnyin rääpäleenä vuonna 1956, kolme viikkoa ennen kuin oli tarkoitus. Äitini sairasti vakavan sikotaudin. Oikea puoleni oli halvaantunut, kun synnyin. Minulla oli kuulemma muitakin kehityshäiriöitä.

Kansakoulusta erityiskouluun
- Kävin kaksi vuotta kansakoulua. Silloin ei vielä ollut peruskoulua. Erityiskoulu oli normaalikoulun yhteydessä. Saimme opetusta myös normaalikoulun opettajilta. Aluksi meidän ruokailumme ja välituntimme olivat aina eri aikaan kuin muilla oppilailla.

Meitä haukuttiin ja kiusattiin. Kun me aloimme olla yhtä aikaa välitunnilla, kiusaaminen loppui melkein kokonaan.

Kouluni päättyi vuonna 1974.

Opiskelit kahdessa erityisopistossa
- Koulun jälkeen kävin Lehtimäen erityisopiston. Siellä oli samoja aineita kuin normaalissa koulussakin. Muuten koulu oli kuten tavallinen koulu, mutta käytännön harjoittelua oli enemmän. Kävin myös lastentarhassa harjoittelemassa.

Lehtimäen jälkeen päätin olla kotona vuoden ja miettiä mitä tekisin sen jälkeen. Päätin jatkaa opiskelua.

Menin Hoikan opistolle. Olin siellä 1976-1977. Opiskelu Hoikan opistolla oli saman tapaista kuin Lehtimäelläkin. Hoikan jälkeen pidin taas parin vuoden tauon.

Töihin Tampereelle
- 1979 halusin lähteä kokeilemaan työntekoa. Tampereella oli kehitysvammaisten työpaikka nimeltä Tampereen suojatyökeskus. Sinne pääsivät silloin töihin vain tamperelaiset. Onneksi he muuttivat sääntöjä ja pääsin töihin, vaikka olinkin Pirkkalasta.

Aluksi olin vaihetyöpuolella ja tein töitä kuusi tuntia päivässä. Ensin se oli mukavaa työtä, mutta pidemmän päälle minua rupesi kiinnostamaan metalliosasto. Pääsin sitten lopulta metalliosastolle. Minulle opetettiin sorvausta ja muita erilaisia työtehtäviä.

Uusiin töihin Nokialle
- Olin kahdeksan ja puoli vuotta töissä Tampereen suojatyökeskuksessa. Sitten minulle tarjottiin töitä Nokian työkeskuksesta. Minun piti päättää parissa tunnissa, haluanko sinne töihin. Juttelin äitini ja muiden ystävieni kanssa. He sanoivat, että päätös on minun. Sitten puhuin työpaikallani Tampereella. He sanoivat, etten pärjäisi Nokialla kuin pari viikkoa. Sanoin heille, että kyllä minä pärjään. Sovittiin, että olen ensin kolme kuukautta. Sanoin, etten tule takaisin.

Kolme kuukautta meni nopeasti. Pääsin vakituiseksi työntekijäksi. Olin Nokian työkeskuksessa seuraavat seitsemän vuotta.

Kehitysvammaisten tukiliittoon töihin
- Vuoden 1994 huhtikuussa jouduin työttömäksi Nokian työkeskuksesta. En halunnut takaisin entiseen työpaikkaani. Minä olin sitten vain kotonani ja elelin pelkän eläkkeeni varassa. Yritin saada myös töitä.

Menin käymään Kehitysvammaisten tukiliittoon. Siellä tapasin Markku Vellaksen. Kerroin Markulle mitä varten olin käymässä. Markku kysyi: -Haluaisitko tänne töihin? Sanoin, että totta kai haluan töihin, mutta en siivoojaksi.

Minä pääsin työntekijäksi Tukiliiton Kumppanuus-projektiin.

Oppisopimuskoulutuksen avulla vakinaiseen työpaikkaan
- Tukiliitossa oli silloin neljä tuetun työn tekijää. Toiminnanjohtaja Merikoski ehdotti, että aloittaisimme oppisopimuskoulutuksen. Olisimme ensimmäiset vammaiset, jotka aloittaisivat oppisopimuskoulutuksen.

Oppisopimuskoulutus alkoi vuoden 1998 alussa. Olimme 20% koulussa ja loput ajasta opimme työssä. Kävin oppisopimuksella koulua kaksi vuotta. Opiskelin asiakaspalvelua ja tietokonetekniikkaa. Suoritin samassa koulussa tietokoneen ajokortin.

Sovimme vuosi kerrallaan mitä opiskelemme. Viimeisenä vuotena opiskelin TAKK:ssa. Sielläkin oli tietokoneiden käsittelyä.

Opiskelu päättyi 31.12.2000. Pääsin Tukiliittoon töihin, ensin väliaikaisiksi ja vuotta myöhemmin vakinaiseksi.